Ainoa syy epäröidä ehdokkaaksi lähtöä oli epäusko siitä, että äänestäjiä kuntavaaleissa riittäisi sellaiselle, jonka elämänpiiri ei ole ainoastaan omassa kotikunnassa. Olen muuttanut Keravalle viisi vuotta sitten ja töitäkin teen pääosin Helsingissä. Vihreät veivät kuitenkin mukaansa ja pääsin pian aitiopaikalle ottamaan asioista selvää ja jopa vaikuttamaan. Ehdokkaaksi lähteminen oli kuin julkista ryhdistäytymistä sille sisäiselle päätökselle, että haluan tehdä kotikaupungille enemmän.
Päivällä osui silmään oivallinen uutinen uuden ja vanhan ehdokkaan valinnasta. On kenties selvää, että jos ehdokas on edellisellä kierroksella osoittanut hyvää työtä, voi valinta olla tälläkin kertaa sama. Tosin tilanteet ja ihmiset muuttuvat ja mikä tärkeintä, politiikassa on kyse yhteistyöstä. Vaikka kuinka hyvä poliitikko ei yksinään hyvää saa aikaan. Siis yhteistyötaitoja kysytään.
Nyt haastankin kaikki sopivaa ehdokasta miettivät punnitsemaan tarkoin, millaisilla tämän päivän yhteistyötaidoilla me kaikki potentiaaliset kymmenen hyvää ja kaunista lupaavat kuntavaaliehdokkaat olemme varustettuja. Tutustukaa kandidaatteihin, ja toki meidän arvoihimme ja vaaliohjelmiimme, kysykää meiltä mielipiteitä ja haastakaa, mutta ennen kaikkea: selvittäkää, miten suoraselkäisesti ja samalla joustavasti ehdokas luovii eri ihmisten kanssa hankalissakin tilanteissa, miten monipuolinen on hänen taustansa, aatteensa ja tukijoukkonsa, löytyykö tarvittaessa joustoa vai heilahtelevatko mielipiteet tuuliviirin lailla.
Vihreillä avoimuus on yksi tärkeimpiä teemoja. Enpä paremmasta tiedä. Kysy siis mitä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti