Tänään hiihtolenkillä jäin miettimään aiemmin aamulla postaamaani linkkiä Ylen eiliseen uutiseen Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtajan liiketoimista, joissa oli kilpailutettu työterveyshuolto henkilön omiin tiloihin. Mitään rikollista ei uskota tapahtuneen, mutta aihe uutisointiin ja asian tarkasteluun oli olemassa. Aiemmin päivällä en ollut kuitenkaan katsonut vaivan arvoiseksi linkittää uutista samaisen pitkän linjan kokoomuslaisen vuokraamista tiloista, joissa oli myyty seksiä.
Jokin sai kellot soimaan, ja koska en privaattiprofiilissani puhu juuri politiikkaa, läpäisi kilpailutusuutinen poliitikkosivuni tähän asti henkilökohtaisiin asioihin menemättömyyden seulan. Halusin osittain laittaa tiedon eteenpäin, a) koska olen Keravalta, b) koska jaan ainakin ajoittain uutisen antisankarin, Eero Lehden, kanssa saman valtuuston penkit c) koska kaikkien vähänkin valveutuneiden ihmisten tulee tietää vallanpitäjien toimista.
Kuitenkin jäin myöhemmin miettimään, onko juuri tämä turhaa loanheittoa. Pienimuotoista tosin, mutta oliko postaus tarpeen? Liittyikö se kyseisen henkilön puolueeseen ja ikuisen kyllästyttävään valta-asemaan kaupungissamme? Ja miksi ihmeessä pienessä kaupungissa ja samassa valtuustossa olevan täysin uuden poliittisen toimijan ja verrattain tuoreen keravalaisen kannattaisi edes nostaa asia esille? Etten nyt vaan potkisi itseäni nilkoille ja hankaloittaisi juuri alkanutta kunnan uusien luottamushenkilöiden välistä yhteistyötä.
Vastauksen sain pakkasen paukkuessa ladulla. Latteaa kai on sanoa, mutta kyllä vain, ihmisten tulee saada tietää. Päätä ei ollut kukaan pölkyllä vaatimassa, mutta ihan puhtain paperein uutisista ei Lehden tule selvitä, sen verran sohjoa ympärillä on. Epäilemättä postaus sujui herkeämmin, kun kyseessä oli kokoomuslainen pohatta, eikä vihreä lastenystävä. Uskon kuitenkin, että rohkeutta vihreänkin toverin edesottamusten moittimiseen olisi. Sain nimittäin vastikään muun muassa olla julkisesti täysin eri planeetalla kuin se vihreä OAJ-aktiivi, joka kirein sanakääntein halusi vastustaa avointa oppimateriaalia.
Kriittisyyttä ilman turhaa räksytystä, kyseenalaistamista ilman tahallista väärinymmärrystä, yhteisten asioiden edistämistä ilman härskiä oman edun tavoittelua. Ja omaakin pesää pitää pystyä likaamaan niin läheltä kuin kaukaa, jos politiikassa mielii säilyttää selkärankansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti