Puheenjohtajan avoin lauantai

Oi, mikä hetki. Koko kämppä kierrätetty tyhjäksi paperista, pahvista, metallista ja lasista, silmätulehduksesta toipuvat lapset saatu päiväunille, ja päiväkahvin seurana saattelin juuri loppuun Jonathan Franzenin kirjan Muutoksia. Mainio teos, suosittelen.

Uskomatonta tässä hetkessä on rauha. Kiire on ollut aivan uskomaton, mutta sen sekaan on mahtunut kerrassaan upeita juttuja. Erittäin onnistuneita vaalibileitä edeltävässä KerVin syyskokouksessa saatiin aikaan upea uusi hallitus ja sain mitä mukavimman kunnian astua puheenjohtajan pallille. Kiitos kunniasta ja luottamuksesta. Meillä on niin hienoa jengiä, että teen tämän tosi mielelläni. Ja tervetuloa mukaan kaikki uudetkin!

Seuraan paraikaa netissä Vihreiden puoluevaltuuskunnan livelähetystä, ja olen jälleen kerran pakahtua siitä tunteesta, kuinka helpolla tieto on jaettavissa ja saavutettavissa, jos niin vain halutaan. Hyvin pienellä teknisellä toteutuksella (esim. tässä yksi kamera kuvaa puheenvuorot, jotka jaetaan livenä nettiin, ilmaisesti luonnollisesti).  Ja kuka tahansa webin äärellä pääsee tilaisuutta seuraamaan. Love it.

Keskustelua avoimuudesta olemme käyneet myös Keravalla KerVin facebook-ryhmässä. Kaivataan yhä enemmän julkista tietoa prosessien etenemisestä ja päätösten valmistelusta, mutta toisaalta tietyt keskeneräiset asiat on pidettävä vielä valmistelevan piirin keskuudessa. Oma lukunsa ovat tietenkin myös luontevat foorumit tunteidenpurkauksiin, vähän kuin terapian muodossa, niin ettei ihan kaikkia poliittisten kuvioiden tunnemyrskyjä tarvitse kotiväen niskaan purkaa. 

Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa on selvitettävä, kuinka pitkälle keskeneräisen tiedon jakaminen julkisuuteen on mahdollista ja laillista. Lisäksi on tärkeää saada käyttöön helposti löydettävä foorumi, johon myös kirjoittajien on helppo tietoa jakaa. Avoimuuden tieltä pitää raivata oikeat ja kuvitellut hankaluudet, ja jo paranee demokratia.

Startti avoimeen politiikkaan

Kyllä tässä nyt on leijuttu innosta jo vuorokausi. Huhhahhei. Äänimäärä vielä tarkastetaan ja jos tulos pitää kutinsa, ekan varavaltuutetun äänimäärän saaneiden  (= minun ja Eevan) kesken pitää vielä arpoakin. Arvonta on ihan tylsää  näin demokratian nimissä, mutta eihän siihen muutakaan keinoa ole. Tässä nyt saadaan oikea oppikirjaesimerkki siitä, kuinka yksi ääni ratkaisee. Yhtä kaikki, hienosti tää meni.

Erityiskiitoksen ansaitsevat kaikki minua Facebookissa kannustaneet ystäväni, jotka tsemppaisvat koko syksyn ja eritysesti eilisillan. Jos teidät olisin saanut Keravalle äänestämään, musta olisi saattanut tulla suorastaan Keravan keisarinna, niin oli upeat ja isot joukot mukana. Vielä kerran siis kiitos tässä niin äänestäjille ja "voi kun mä en voi sua täältä käsin äänestää" -tukijoukoille. Olen todella otettu.

Asiaan ja avoimuuteen. Mitenkäs tämä homma nyt siis lähtee käyntiin?

Tänään oli jo ensimmäinen tapaaminen vihreiden valtuustoryhmän jäsenten ja varavaltuutettujen kanssa. Kaikki eivät paikalle päässeet, mutta homma lähti jo muitta mutkitta käyntiin. Edessä ovat tiukat neuvottelut siitä, kuka ja mihin lautakunta- ja jaostopaikkoihin pääsee. Tarjolla on sosiaali- ja terveyslautakuntaa, kaupunkikehitysjaostoa, kasvatus- ja opetuslautakuntaa, konsernijaostoa, kuntayhtymää, rakennuslautakuntaa ja niin edelleen. Kaikesta en edes vielä tajua, mitä siellä tehdään.

Kukin puolue asettaa neuvotteluryhmän, joka lähtee joskus pitkiäkin neuvotteluja paikkojen täyttämisestä pitämään. Meillä tuo porukka syntyi tuosta vaan ja siis nyt vaan odotellaan neuvottelujen alkua. Sitä odotellessa voimme esittää toiveita, kuka mitäkin harrastaa ja mihinkin lautakuntaan haluaa. Se, miten kuhunkin lautakuntaan sitten lopulta pääsee, onkin toinen juttu.

Lähidemokratiaa metsistä

Vihreiden viime viikon kaupunkisuunnitteluillassa pohdittiin jälleen Keravan alati hupenevien viheralueiden kohtaloa. Maata kunnassamme on, mutta se ei kaikkialla rakennettavaksi sovi. Vihreiden poliitikkojen huolenaiheena onkin pienten lähimetsien ja puistikkojen hakkaaminen ja kaavoittaminen. Taannoin vihreät tekivät onneksi asian parantamiseksi valtuustoaloitteen.

Moni mitättömänkin kokoinen viheralue voi olla kuntalaiselle sangen tärkeä. Lapset tarvitsevat lähimetsiä, autottomat, liikuntarajoitteiset ja vanhukset haluavat päästä helposti luonnon huomaan, kaupunki tarvitsee hengityspaikkoja, luonnollisia ja rakennettuja vihreitä tiloja.

Virkamiehet laativat suunnitelmia, mutta tosiasiassa viheralueiden oikeasta ja ajantasaisesta käytöstä tietää parhaiten aina itse käyttäjä. Joensuussa on muun muassa vastikään avattu kuntalaisille nettipohjainen karttakysely, jonka avulla voidaan selvittää, kuinka paljon ja mihin kaupungin viheralueita hyödynnetään. Tämä on oivallinen malli toteuttaa lähidemokratiaa ja saada kuntalaiset osallistumaan päätöksentekoprosesseihin.

Avoimessa ja toimivassa kunnassa jokainen saa vaikuttaa, ja teknologia tarjoaa tähän sangen hyvät välineet. Tärkeää on toki myös muistaa, että kyselyt lunastavat itsensä vasta silloin, kun niiden tuloksilla on todellista vaikutusta päätöksiin. Muussa tapauksessa rahaa kuluu hukkaan, ja kansa kokee vaikuttamismahdollisuuksiensa olevan mitättömiä. Siihen ei millään kunnalla pitäisi olla varaa.

Tervetuloa, tämä on demokratiaa

Mietin tuossa fillaritempauksen keskellä mainoksia jakaessani demokratian ihmettä ja hankaluutta. Jostain kumman syystä moni tässäkin maassa demokratiaa, tasa-arvoa ja asioiden kehittämistä toivova hermostuu vaalien alla täysin. Halutaan omat toiveet kuuluviin, mutta asioiden eteenpäin vieminen pitäisi olla hiljaista ja tehokasta hommaa.  Ärsyynnytään kovasti esimerkikisi vaalikampanjoinnista, mutta silti kaiken pitäisi edetä, kuin jollain yliluonnollisella voimalla itsestään.

Tuskin kukaan tämänkään blogin lukija politikoinnista hermostuu, mutta kaduilla heitä riittää. Kellekään ei väkisin mitään tyrkytetä, eikä ketään käännytetä, vaan tarjotaan omaa vaihtoehtoa ja osaamista. Näytetään, keitä me olemme ja kenen joukoissa seisomme. Siellä toreilla esitteitä jakavat ihmiset, joiden joukkoon kuka tahansa on tervetullut.

Uskonpa, että niin kauan kuin meillä on vaalikampanjoinnista hermostuvia ihmisiä, on demokratian ja yhteisten asioiden ajamisen aatetta jaettava hymyssä suin. Niin kauan kuin asioista pidetään meteliä ja niitä otetaan esille, on kaikkien vaikutusmahdollisuus olemassa. Avoimessa kunnassa voidaan varmasti paremmin. Suu auki nyt!

PS. Katso kuinka hyvin Keravan Vihreät ovat ilmoittaneet vaalirahoituksensa!

Teknologialla syrjäytymistä vastaan

Jaoin aamusella Keravan asemalla työmatkalaisille Vihreä Lanka -lehteä ja viimeisiä numerottomia flyereitäni. Vastaanotto aamun tihkusateessa oi yllättävänkin mukava, kiitos siitä.

Lehdessä olevassa artikkelissa Sompion koulusta päästään kiinni moneen koulujen päivänpolttavaan kysymykseen ryhmäkoosta, erityisopetuksesta ja mm. teknologian tarpeellisuudesta. Aiemmin viikolla suivaannuin paikallislehden perussuomalaisesta yleisöosastokirjoituksesta, jonka mukaan lyhyesti sanottuna "maailma raaistuu, kukaan ei auta lapsia vaan he syrjäytyvät, kun kaikki keskittyvät vain laitteisiin".

Laadin vastineen.

Tietotekniikka lisää demokratiaa ja ehkäisee syrjäytymistä

Tietokoneohjatun yhteiskunnan hyöky kuohuttaa perussuomalaiskirjoittaja Marja Karvista (Keski-Uusimaa 24.9.2012), mutta hän vaikenee tyystin tieto- ja viestintäteknologian hyödyistä nimenomaan syrjäytymisen ehkäisemisessä ja niin sosiaalisten kuin sisällöllisten taitojen oppimisessa. Lisäksi mainitsematta jää teknologian mahdollistama osallisuuden lisääminen ja avoimen demokratian toteutuminen, sekä esimerkiksi perheiden yhteisen ajan saavuttaminen verkkovälitteisten etätöiden ja -opintojen myötä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjelmassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi mainitaan eri kansalaisryhmien yhdenvertaisuuden vahvistaminen, mikä tarkoittaa muun muassa koulujen ja julkisten laitosten tarjoamaa tasavertaista mahdollisuutta hyödyntää tietotekniikkaa. Sekä tekniset välineet että viestimien ja sosiaalisen median palvelut mahdollistavat erilaisen oppimisen ja itsensä ilmaisun. Kaikkien ei ole pakko kulkea vain perinteisen oppimisen polkua ja opintojen suorittaminen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen saattaa tällöin onnistua helpommin. Peruskoulupudokkaiden on tukalaa palata takaisin koulun penkille, mutta esimerkiksi verkon kautta suoritettava nettiperuskoulu on osaltaan saattanut syrjäytymisuhan alaisia nuoria takaisin yhteiskuntaan. Omakohtaisesti olen nähnyt lukuisia tapauksia, joissa oppimisvaikeuksien kourissa tempova nuori saa kirjoitustehtävän sujumaan kynän sijasta tietokoneella tai esseen puristettua ulos videokameralla. Yhteydenpito opettajaan ja muihin kurssikavereihin voi alkaa luontevammin verkon kautta, minkä jälkeen kynnys hankalien asioiden selvittämiseen tai suoraan kanssakäymiseen koulussa on jo matalampi.

Nuorten ja lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä on olennaista osallisuus, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa mahdollistuvan juuri päätösten valmisteluiden ja päätöksenteon avoimuudella ja näkyvyydellä (Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa; Euroopan neuvoston politiikkatutkinta, 2011). Juuri tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa oivallisen väylän avoimen ja osallistavan demokratian toteuttamiselle. 

Sosiaalisen median etuja ovat mahdollisuus verkostoitua ja saada tietoa omasta taustasta tai asuinpaikasta riippumatta, mikä melko harvoin tapahtuu nimettömänä, toisin kuin Karvinen väittää. Yhä useammat sosiaalista mediaa käyttävät henkilöt ovat omaksuneet avoimuuden ideologian ja käyttävät palveluita omilla nimillään. Myös tämä avoimuus lisää rehellisyyden nimissä demokratiaa ja tasa-arvoa. Verkkovälitteisten kokousten julkaisu, verkkoäänestysten levittäminen, nettikansalaiskyselyt ym. ovat mahdollistaneet kansalaisten osallistumisen. Syrjäytymistä ehkäisevää järjestäytymistä ja yhteisiä tapahtumia, kylätoimikuntia ja kaupunkifestivaaleja syntyy juuri sosiaalisen median nopean ja avoimen viestinnän välityksellä. Tavoitteena ei ole persoonaton tietokoneen takana lymyily, vaan konkreettinen yhteistyö, tasapuolinen ihmisten kohtaaminen ja yhteiskunnan mielekkääksi rakentaminen.

Murrosvaiheessa nähdään usein uhkia joutua uusien ihmeiden armoille. Tieto- ja viestintäteknologia ei kuitenkaan ole enää uusi kummajainen vaan monella alalla jokapäiväinen ilmiö. Jo nyt monet ihmiset ovat oppineet käyttämään viestintäteknologiaa myös arjen helpottamiseksi. Opetushallituksen Etäpäivä-seminaarissa todistettiin vastikään useita verkkovälitteisen opetuksen ja työn hyötyjä, joista osa vielä jopa odottaa huippuunsa kehittämistä. Tieto- ja viestintäteknologia on ihmisten itselleen avuksi luoma keksintö, jota kehittyvän yhteiskunnan on tarjottava kansalaisilleen ja sitä on hyödynnettävä yksilön ja yhteisön parhaaksi.

Itse voin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa antaessani osan opetuksesta verkkovälitteisesti kotoa käsin ja tehdessäni käännöksiä etätyönä. Sukulaisiin ja tuttaviin saan pidettyä vaivattomasti yhteyttä teknologian välityksellä, eivätkä lapsemmekaan pääse unohtamaan kaukana asuvaa mummuaan. Inhimillisyys säilyy ja yhteys ihmisiin vahvistuu, kun käytössä on uusimmatkin keinot.

Joanna Ovaska, lukion lehtori (vihr.)

Kerava

  

"Nämä on äidin tärkeitä"

Lapset jättävät usein monet asiat rauhaan ilman suurempaa mellakkaa, kun kiellon perustelu on oikea. "Nää on äidin tärkeitä", naperot tokaisevat viisain katsein ja vaihtavat tihutöiden kohdetta. Yritin saada tänä iltana vihdoin kiinni oikeasta vaalisloganista, mutta päädyttyäni tasoon "Älä haukkaa paskaa, äänestä Ovaskaa" koitin saada tiukkaa verbaalista otetta niistä asioista, jotka ovat minulle yleisesti tärkeitä.

Tähän päädyin tajunnanvirtatekniikalla, joskin nuo kielellemme epätavallisimmat kirjaimet tuottivat lievää kikkailua. Nää on "mun tärkeitä" Keravalla ja elämässä:

• Avoimuus, aktiivisuus
• Biografiat ja kirjallisuus
• Cafe Intro ja kahvilakulttuuri
• Demokratia
• Ekologisuus, edistyminen
• Filmit
• Gastronomia
• Huolenpito, hoitoala, harrastukset
• Inhimillisyys, ilmasto
• Julkiset palvelut, junat, juoksu
• Koulutus, kasvatus, kehitys, kitara
• Lapset, lähipalvelut, liikunta, lukeminen
• Musiikki, media, mielenterveys
• Nuoriso, netti 
• Opettajat, osallisuus
• Peruspalvelut, puoliso
• QR-koodi, Queen ja kaikki muutkin bändit   
• Rakkaus, rauha, ruoka
• Suunnittelu, sosiaalinen media
• Teknologia, tieto
• Uudistus, unelmat
• Vapaus, vastuu, verkkovälitteisyys
• Xysma, xylofoni ja muut soittimet
• Ympäristö, yrittäjyys, yhteisöllisyys
• Z- ja muut paikallisjunat
• Åbo on meidän toinen koti, ruåtsia käytän työssä
• Äitiys, äänestysiän lasku
• Ö on vaikea. Öinen järvi rauhoittaa mielen.