Paikkaneuvotteluiden olematon avoimuus

Olen jo kotvan aikaa ihmetellyt, kuinka salamyhkäisesti paikkaneuvotteluita hoidetaan. On kaikkien tiedossa alunperin, mitä paikkoja on tarjolla, mutta sen jälkeen hiljaisuus laskeutuu neuvotteluiden ylle. Jotain vihiä kansa saa siitä, mille puolueelle mikäkin paikka saattaa mennä, ei muuta. Siinä meillä on avointa politiikkaa, hah. Niin tyhjentävän puheenvuoron asiasta käytti helsinkiläinen uusi valtuutettu Leo Stranius aiemmin tällä viikolla, ettei siihen voi kuin yhtyä.

Huuleni ovat siis sinetöidyt, enkä minäkään kaikkea tiedä, mutta tilanne ehdolla olleiden suhteen on tällä erää Keravalla seuraava. Olkaa huoleti, seuraava jakso ei sisällä laittomia juonipaljastuksia:

1) Kaikki ilmaisivat heti vaalien jälkeen kiinnostuksensa eri lautakuntiin ja valmisteleviin strategiaryhmiin.

2) Näiden pohjalta neuvottelijamme (4) väänsivät iltatolkulla muiden puolueiden kanssa, ja paikat jaettiin suhteellisen systeemin mukaan, vaikka pisteytysjärjestelmästä eli Espoon mallista olikin jo aiemmin puhuttu. Suhteellisessa paikkajaossa esim. pieniin "samanarvoisiin" strategiaryhmiin eivät pienet puolueet saa usein yhtään edustajaa, vaan isot ryhmät jyräävät. Pisteytysjärjestelmässä kaikille paikoille olisi sovittu niiden arvon mukainen pistemäärä (eli kuin hinta), ja puolueella olisi kokonsa mukainen tietty määrä pisteitä (kuin rahaa), joilla paikkoja voi esittää hankittavaksi. Erittäin hyvä malli, enkä tajua miksei suorastaan pakollinen kaikkialla.

3) Uusin käänne neuvotteluissa olivat sukupuolikiintiöt, joiden pohjalta voimme esittää lopullisia toiveitamme. Toisin sanoen: Jos vihreille on neuvoteltu kaksi paikkaa lautakuntaan A, ja yksi + puheenjohtajuus lautakuntaan B, saattaa olla, että paikat on jo meille merkitty nainen + mies. Kohta pääsemme ehkä esittämään ne viimeiset toiveemme, mutta yhä pienemmäksi käy mahdollisten kohteiden määrä. Kiinnostavaa ja varsin haastavaa.

Muita terveisiä: Uudenmaan piirinhallituksen kokouksessa oli kovaa kiinnostusta  hallituspaikoista , ja vaalit poikivat minullekin varapaikan.

Työpaikan pikkujouluissa pidettiin äänestys, jossa palkittiin vuoden värikkäin. Kiitos kaikesta kannustuksesta ja loistotyöyhteisöstä Tyly.

Mitä ihaninta itsenäisyyspäivää kaikille! Skoolaan 95-vuotiaalle Suomelle, ja menen katsomaan ihanaa First Aid Kitiä.

Tytöt tyttöinä, ihmisinä

Historian ensimmäinen tyttöjen päivä. Kansainvälisellä tasolla erittäin merkittävä, mutta Suomessakin tarpeen. Muun muassa maahanmuuttajatyttöjen koulutukseen on paneuduttava, jotta edellytykset köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi paranevat.

Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiseksi on edelleen tehtävä töitä. Asenteet ja arvot syntyvät kotona, mutta kouluissa niihin voi ja pitää vielä vaikuttaa. Tyttöjä huomioidaan uutta kampausta kehumalla, ja pojilta pyydetään apua tietokoneongelmiin, tytöt tuntuvat nauravan tyhjälle, pojat ovat huumorimiehiä. Ei näin. Lisää arjen ja käytännön tasa-arvoa puheisiin ja eleisiin niin kouluun kuin työpaikoille.

Illan viimeisenä aktiivitekona allekirjoitin vetoomuksen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä kuntatasolla.

Teknologialla syrjäytymistä vastaan

Jaoin aamusella Keravan asemalla työmatkalaisille Vihreä Lanka -lehteä ja viimeisiä numerottomia flyereitäni. Vastaanotto aamun tihkusateessa oi yllättävänkin mukava, kiitos siitä.

Lehdessä olevassa artikkelissa Sompion koulusta päästään kiinni moneen koulujen päivänpolttavaan kysymykseen ryhmäkoosta, erityisopetuksesta ja mm. teknologian tarpeellisuudesta. Aiemmin viikolla suivaannuin paikallislehden perussuomalaisesta yleisöosastokirjoituksesta, jonka mukaan lyhyesti sanottuna "maailma raaistuu, kukaan ei auta lapsia vaan he syrjäytyvät, kun kaikki keskittyvät vain laitteisiin".

Laadin vastineen.

Tietotekniikka lisää demokratiaa ja ehkäisee syrjäytymistä

Tietokoneohjatun yhteiskunnan hyöky kuohuttaa perussuomalaiskirjoittaja Marja Karvista (Keski-Uusimaa 24.9.2012), mutta hän vaikenee tyystin tieto- ja viestintäteknologian hyödyistä nimenomaan syrjäytymisen ehkäisemisessä ja niin sosiaalisten kuin sisällöllisten taitojen oppimisessa. Lisäksi mainitsematta jää teknologian mahdollistama osallisuuden lisääminen ja avoimen demokratian toteutuminen, sekä esimerkiksi perheiden yhteisen ajan saavuttaminen verkkovälitteisten etätöiden ja -opintojen myötä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjelmassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi mainitaan eri kansalaisryhmien yhdenvertaisuuden vahvistaminen, mikä tarkoittaa muun muassa koulujen ja julkisten laitosten tarjoamaa tasavertaista mahdollisuutta hyödyntää tietotekniikkaa. Sekä tekniset välineet että viestimien ja sosiaalisen median palvelut mahdollistavat erilaisen oppimisen ja itsensä ilmaisun. Kaikkien ei ole pakko kulkea vain perinteisen oppimisen polkua ja opintojen suorittaminen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen saattaa tällöin onnistua helpommin. Peruskoulupudokkaiden on tukalaa palata takaisin koulun penkille, mutta esimerkiksi verkon kautta suoritettava nettiperuskoulu on osaltaan saattanut syrjäytymisuhan alaisia nuoria takaisin yhteiskuntaan. Omakohtaisesti olen nähnyt lukuisia tapauksia, joissa oppimisvaikeuksien kourissa tempova nuori saa kirjoitustehtävän sujumaan kynän sijasta tietokoneella tai esseen puristettua ulos videokameralla. Yhteydenpito opettajaan ja muihin kurssikavereihin voi alkaa luontevammin verkon kautta, minkä jälkeen kynnys hankalien asioiden selvittämiseen tai suoraan kanssakäymiseen koulussa on jo matalampi.

Nuorten ja lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä on olennaista osallisuus, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa mahdollistuvan juuri päätösten valmisteluiden ja päätöksenteon avoimuudella ja näkyvyydellä (Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa; Euroopan neuvoston politiikkatutkinta, 2011). Juuri tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa oivallisen väylän avoimen ja osallistavan demokratian toteuttamiselle. 

Sosiaalisen median etuja ovat mahdollisuus verkostoitua ja saada tietoa omasta taustasta tai asuinpaikasta riippumatta, mikä melko harvoin tapahtuu nimettömänä, toisin kuin Karvinen väittää. Yhä useammat sosiaalista mediaa käyttävät henkilöt ovat omaksuneet avoimuuden ideologian ja käyttävät palveluita omilla nimillään. Myös tämä avoimuus lisää rehellisyyden nimissä demokratiaa ja tasa-arvoa. Verkkovälitteisten kokousten julkaisu, verkkoäänestysten levittäminen, nettikansalaiskyselyt ym. ovat mahdollistaneet kansalaisten osallistumisen. Syrjäytymistä ehkäisevää järjestäytymistä ja yhteisiä tapahtumia, kylätoimikuntia ja kaupunkifestivaaleja syntyy juuri sosiaalisen median nopean ja avoimen viestinnän välityksellä. Tavoitteena ei ole persoonaton tietokoneen takana lymyily, vaan konkreettinen yhteistyö, tasapuolinen ihmisten kohtaaminen ja yhteiskunnan mielekkääksi rakentaminen.

Murrosvaiheessa nähdään usein uhkia joutua uusien ihmeiden armoille. Tieto- ja viestintäteknologia ei kuitenkaan ole enää uusi kummajainen vaan monella alalla jokapäiväinen ilmiö. Jo nyt monet ihmiset ovat oppineet käyttämään viestintäteknologiaa myös arjen helpottamiseksi. Opetushallituksen Etäpäivä-seminaarissa todistettiin vastikään useita verkkovälitteisen opetuksen ja työn hyötyjä, joista osa vielä jopa odottaa huippuunsa kehittämistä. Tieto- ja viestintäteknologia on ihmisten itselleen avuksi luoma keksintö, jota kehittyvän yhteiskunnan on tarjottava kansalaisilleen ja sitä on hyödynnettävä yksilön ja yhteisön parhaaksi.

Itse voin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa antaessani osan opetuksesta verkkovälitteisesti kotoa käsin ja tehdessäni käännöksiä etätyönä. Sukulaisiin ja tuttaviin saan pidettyä vaivattomasti yhteyttä teknologian välityksellä, eivätkä lapsemmekaan pääse unohtamaan kaukana asuvaa mummuaan. Inhimillisyys säilyy ja yhteys ihmisiin vahvistuu, kun käytössä on uusimmatkin keinot.

Joanna Ovaska, lukion lehtori (vihr.)

Kerava