OAJ:n vaalipaneelin saldoa

Keravan lukiolla järjestetyssä OAJ:n vaalipaneelissa ehdokkaat saivat ladella tietämystään kunnan ja maamme koulutusasioista. Aiheina olivat seuraavat:
- sopiva ryhmäkoko => Keravalla on tällä hetkellä maan suurimmat, alakoulussa voisi olla 20.
- miten ryhmiä pienennetään? => Kurkela on rakennettava pian, joskin ehdokkaamme Eero Forstenin väläyttämä paviljonkiehdotus odotusajaksi olisi varteenotettava vaihtoehto.
- tuntikehys ensi vuonna => ei muutu tästä vuodesta.
- päivähoidon haasteet => hoitajille parempaa palkka, ryhmiin vähintään yksi lastentarhanopettaja, jatkokoulutusta, vanhemmille mahdollisuus valita kotihoito / erilaisia hoitomahdollisuuksia
- mikä seuraavista tärkeintä: koulut, Sampolan virastotoalo, uimahalli vai uudisrakentaminen? => tässä kohtaa itse kovin innokkaana uimarina kyllä itse toppuuttaisin hallin kanssa ja lupaan vaikka toistaiseksi terapia-allasta tarvitessani mennä suosiolla naapurikuntaan, sillä koulut ja sosiaalipuoli on saatava kuntoon ensin ja lamaa sopii toppuutella rakentamisella.

Paneelissa äänestettiin niin  kouluruuan mauttomuuden parantamisesta kuin välipala-automaattien karkkipitoisuudesta. Jokseenkin yksimielisesti, kuten kuvasta näkyy.

Paneeli oli hyvin järjestetty ja ajanottaja kumautti tarvittaessa kongiin. Hieman oli ehdokkailla turhaa jeesustelua ja myöntelyä, vaikka todistetusti valtuustossa olisi aiemmin äänestetty toisin. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus on vaalidebattiin äärimmäisen latteaa tarjottavaa. Meidän vihreä valtuutettumme Hanna Rautamies pärjäsi paremmin kuin hyvin ja otti muun muassa ilmaiset lukiokirjat -keskustelussa esiin sähköisten oppimateriaalien tärkeyden, johon muuten taidan palata huomenna.

Tärkeimmän äärellä

Useimmiten aika käy vähiin, eikä ehdi puoliakaan välttämättömistä hommista. Vaalihumu on huipussaan, työt eivät lopu koulusta koskaan ja yksityisuurastajanakin tulee päälle ajoittain ympäripyöreitä päiviä. Lisäksi viime viikko meni mahtavien lukiolaisten kanssa leirikoulussa Münchenissä. Upea reissu, mutta työteliäs sekin.

En siis reissultani ehtinyt mukaan Keravan Vihreiden vaalitelttamittelöön, jossa eilen kisailtiin saappaanheitoin saralla muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa. Onneksi ensi viikolla haastetaan kilpailijat naruhyppelyyn ja päästään lastenvaatekirpparitouhuun. Vaalipöhinä alkaa olla kuumaa puuhaa.

Olin siis tänään vihdoin tekemässä seuraavaa:
- avaamassa viimeistä vastaamatonta vaalikonetta
- suunnittelemassa omaa esitettä asemalle ja teltalle jaettavaksi
- keräämässä kirpparille lasten pieniä vaatteita
- laatimassa käsikirjoitusta vaalivideoon
- lukemassa kymmentä eri blogia, nettiartikkelia ja viime viikon Keski-Uusimaat
- leipomassa vaalikeksejä (löysin Saksasta ihan näköiseni muotin...)
- kirjoittamassa vastineita ties mihin suuntaan

Kaiken tämän ja purkamattoman matkalaukun edessä heräsin siihen, miksi vihreissä olen ja ehdokkaaksi asetuin. Kaikille hyvinvoiva, viihtyisä ja turvallinen elinympäristö ja elämä.

Siirsin kaiken listalta tuonnemmaksi, menin jumppaan, perheen kanssa saunaan, lasten kanssa iltasadun ääreen hassuttelemaan ja istuuduin punaviinilasin äärelle rakkaan mieheni seuraan.    

Teknologialla syrjäytymistä vastaan

Jaoin aamusella Keravan asemalla työmatkalaisille Vihreä Lanka -lehteä ja viimeisiä numerottomia flyereitäni. Vastaanotto aamun tihkusateessa oi yllättävänkin mukava, kiitos siitä.

Lehdessä olevassa artikkelissa Sompion koulusta päästään kiinni moneen koulujen päivänpolttavaan kysymykseen ryhmäkoosta, erityisopetuksesta ja mm. teknologian tarpeellisuudesta. Aiemmin viikolla suivaannuin paikallislehden perussuomalaisesta yleisöosastokirjoituksesta, jonka mukaan lyhyesti sanottuna "maailma raaistuu, kukaan ei auta lapsia vaan he syrjäytyvät, kun kaikki keskittyvät vain laitteisiin".

Laadin vastineen.

Tietotekniikka lisää demokratiaa ja ehkäisee syrjäytymistä

Tietokoneohjatun yhteiskunnan hyöky kuohuttaa perussuomalaiskirjoittaja Marja Karvista (Keski-Uusimaa 24.9.2012), mutta hän vaikenee tyystin tieto- ja viestintäteknologian hyödyistä nimenomaan syrjäytymisen ehkäisemisessä ja niin sosiaalisten kuin sisällöllisten taitojen oppimisessa. Lisäksi mainitsematta jää teknologian mahdollistama osallisuuden lisääminen ja avoimen demokratian toteutuminen, sekä esimerkiksi perheiden yhteisen ajan saavuttaminen verkkovälitteisten etätöiden ja -opintojen myötä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjelmassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi mainitaan eri kansalaisryhmien yhdenvertaisuuden vahvistaminen, mikä tarkoittaa muun muassa koulujen ja julkisten laitosten tarjoamaa tasavertaista mahdollisuutta hyödyntää tietotekniikkaa. Sekä tekniset välineet että viestimien ja sosiaalisen median palvelut mahdollistavat erilaisen oppimisen ja itsensä ilmaisun. Kaikkien ei ole pakko kulkea vain perinteisen oppimisen polkua ja opintojen suorittaminen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen saattaa tällöin onnistua helpommin. Peruskoulupudokkaiden on tukalaa palata takaisin koulun penkille, mutta esimerkiksi verkon kautta suoritettava nettiperuskoulu on osaltaan saattanut syrjäytymisuhan alaisia nuoria takaisin yhteiskuntaan. Omakohtaisesti olen nähnyt lukuisia tapauksia, joissa oppimisvaikeuksien kourissa tempova nuori saa kirjoitustehtävän sujumaan kynän sijasta tietokoneella tai esseen puristettua ulos videokameralla. Yhteydenpito opettajaan ja muihin kurssikavereihin voi alkaa luontevammin verkon kautta, minkä jälkeen kynnys hankalien asioiden selvittämiseen tai suoraan kanssakäymiseen koulussa on jo matalampi.

Nuorten ja lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä on olennaista osallisuus, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa mahdollistuvan juuri päätösten valmisteluiden ja päätöksenteon avoimuudella ja näkyvyydellä (Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa; Euroopan neuvoston politiikkatutkinta, 2011). Juuri tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa oivallisen väylän avoimen ja osallistavan demokratian toteuttamiselle. 

Sosiaalisen median etuja ovat mahdollisuus verkostoitua ja saada tietoa omasta taustasta tai asuinpaikasta riippumatta, mikä melko harvoin tapahtuu nimettömänä, toisin kuin Karvinen väittää. Yhä useammat sosiaalista mediaa käyttävät henkilöt ovat omaksuneet avoimuuden ideologian ja käyttävät palveluita omilla nimillään. Myös tämä avoimuus lisää rehellisyyden nimissä demokratiaa ja tasa-arvoa. Verkkovälitteisten kokousten julkaisu, verkkoäänestysten levittäminen, nettikansalaiskyselyt ym. ovat mahdollistaneet kansalaisten osallistumisen. Syrjäytymistä ehkäisevää järjestäytymistä ja yhteisiä tapahtumia, kylätoimikuntia ja kaupunkifestivaaleja syntyy juuri sosiaalisen median nopean ja avoimen viestinnän välityksellä. Tavoitteena ei ole persoonaton tietokoneen takana lymyily, vaan konkreettinen yhteistyö, tasapuolinen ihmisten kohtaaminen ja yhteiskunnan mielekkääksi rakentaminen.

Murrosvaiheessa nähdään usein uhkia joutua uusien ihmeiden armoille. Tieto- ja viestintäteknologia ei kuitenkaan ole enää uusi kummajainen vaan monella alalla jokapäiväinen ilmiö. Jo nyt monet ihmiset ovat oppineet käyttämään viestintäteknologiaa myös arjen helpottamiseksi. Opetushallituksen Etäpäivä-seminaarissa todistettiin vastikään useita verkkovälitteisen opetuksen ja työn hyötyjä, joista osa vielä jopa odottaa huippuunsa kehittämistä. Tieto- ja viestintäteknologia on ihmisten itselleen avuksi luoma keksintö, jota kehittyvän yhteiskunnan on tarjottava kansalaisilleen ja sitä on hyödynnettävä yksilön ja yhteisön parhaaksi.

Itse voin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa antaessani osan opetuksesta verkkovälitteisesti kotoa käsin ja tehdessäni käännöksiä etätyönä. Sukulaisiin ja tuttaviin saan pidettyä vaivattomasti yhteyttä teknologian välityksellä, eivätkä lapsemmekaan pääse unohtamaan kaukana asuvaa mummuaan. Inhimillisyys säilyy ja yhteys ihmisiin vahvistuu, kun käytössä on uusimmatkin keinot.

Joanna Ovaska, lukion lehtori (vihr.)

Kerava

  

Miten kiinnostuin Keravasta?

Hyvinkäältä Helsinkiin opiskelemaan ja sieltä maailman kautta Keravalle perhettä perustamaan. Matkalle mahtui yliopistokoulutus saksan ja ruotsin kielessä, valtiotiedettä, opettajankoulutus ja opintoja Saksassa. Opettelin soittamaan rokkia kitaralla ja perustin ensimmäisen bändini. Pääsin lukioon opettamaan ja tekemään kustantajalle oppikirjoja. 

Keravalle mieheni kanssa muutettuani noin viisi vuotta sitten keskityin vuosia  lasten kanssa kotona olemiseen ja puutarhanhoitoon. Palasin töihin lukion kieltenopettajaksi, soittelin bändissä, opiskelin mm. mediakasvatusta ja vapaa-ajan käännöstöiden tekeminen muodostui yritysmuodossaan toiseksi työksi. 

Oman kotikaupungin tuntemuksen puute kuitenkin kaihersi. Päätin ottaa ympäristöstäni selvää muutenkin kuin leikkipuistoissa ja kaupungilla käyden. Nyt olen tutustunut Keravaan Vihreiden kautta ja päässyt näkemään, mitä ja miten kaupunki meille todella tarjoaa. Mahtavinta on kuitenkin huomata se, että asioihin pääsee oikeasti vaikuttamaan. Tilanne paranee entisestään, kunhan päätöksenteko kunnassa saadaan entistä avoimemmaksi ja kaikille näkyväksi. Kuntalaisten pitää saada tietää ja sen pitää olla helppoa.

Kiinnostutaan Keravasta ja tehdään siitä meille kaikille hyvä.