OAJ:n vaalipaneelin saldoa

Keravan lukiolla järjestetyssä OAJ:n vaalipaneelissa ehdokkaat saivat ladella tietämystään kunnan ja maamme koulutusasioista. Aiheina olivat seuraavat:
- sopiva ryhmäkoko => Keravalla on tällä hetkellä maan suurimmat, alakoulussa voisi olla 20.
- miten ryhmiä pienennetään? => Kurkela on rakennettava pian, joskin ehdokkaamme Eero Forstenin väläyttämä paviljonkiehdotus odotusajaksi olisi varteenotettava vaihtoehto.
- tuntikehys ensi vuonna => ei muutu tästä vuodesta.
- päivähoidon haasteet => hoitajille parempaa palkka, ryhmiin vähintään yksi lastentarhanopettaja, jatkokoulutusta, vanhemmille mahdollisuus valita kotihoito / erilaisia hoitomahdollisuuksia
- mikä seuraavista tärkeintä: koulut, Sampolan virastotoalo, uimahalli vai uudisrakentaminen? => tässä kohtaa itse kovin innokkaana uimarina kyllä itse toppuuttaisin hallin kanssa ja lupaan vaikka toistaiseksi terapia-allasta tarvitessani mennä suosiolla naapurikuntaan, sillä koulut ja sosiaalipuoli on saatava kuntoon ensin ja lamaa sopii toppuutella rakentamisella.

Paneelissa äänestettiin niin  kouluruuan mauttomuuden parantamisesta kuin välipala-automaattien karkkipitoisuudesta. Jokseenkin yksimielisesti, kuten kuvasta näkyy.

Paneeli oli hyvin järjestetty ja ajanottaja kumautti tarvittaessa kongiin. Hieman oli ehdokkailla turhaa jeesustelua ja myöntelyä, vaikka todistetusti valtuustossa olisi aiemmin äänestetty toisin. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus on vaalidebattiin äärimmäisen latteaa tarjottavaa. Meidän vihreä valtuutettumme Hanna Rautamies pärjäsi paremmin kuin hyvin ja otti muun muassa ilmaiset lukiokirjat -keskustelussa esiin sähköisten oppimateriaalien tärkeyden, johon muuten taidan palata huomenna.

Äänestysaika alkoi rauhasta

Lapsille rutiineja, arjen askareita ja lähiluontoa. Aloitin viimeisen kampanjarutistuksen perheen kanssa kesämökillä ja metsässä hääräillen. Nautinto on täydellinen.

Iso kiitos vielä istuvan valtuustoryhmämme maanantaisesta aloitteesta päiväkotien ja koulujen lähimetsien suojelemista.

Pahaa oloa ja hyvää teknologiaa

Eilisen surullinen välikohtaus Sompion koululla sai monet taas ajattelemaan oppilaiden pahaa oloa. Keskustelupalstoilla mietitään, onko syy koulussa, kotona vai yksilön henkilökohtaisissa ongelmissa. Syy on kuitenkin siinä kohdin toisarvoinen, kun kohtaaminen opettajan ja oppilaan välillä ei muun muassa Keravalla järjettömän luokkakoon takia edes ole mahdollista. Miten nuori, joka viettää suuren osan päivästään koulussa, voisi kaupunkimme jättiryhmissä edes tulla huomatuksi, kuulluksi tai autetuksi?

Paikallislehdessä OAJ:n paikallispomo peräänkuuluttaa ryhmäkokoja alas jo päiväkodeissa. Oppimisvaikeudet ja oppimista vaikeuttava lukihäiriö voidaan selvittää jo lapsuusaikana. Jos niiden huomaamiseen on aikaa ja tilaa.

Samaan aikaan koulujen tulee vastata tulevaisuuden haasteisiin. Opinahjoihin hankitaan uusia varusteita, mutta opettajien pedagoginen osaaminen ei tahdo pysyä perässä. Hyvinvointi ja teknologinen kehittyminen eivät kuitenkaan saa olla toistensa ääripäitä, vaan tieto- ja viestintäteknologiaa on mahdollista käyttää esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tarjotaanko opettajakunnalle siihen tarpeeksi koulutusta vai seisovatko laitteet varastossa pölyttymässä?