Lautakuntaan varalla, pliis

Vatsa täynnä päivänsankarin, 5-vuotiaan poikamme, synttäri-illallista kuuntelen paraikaa Vihreiden ”Avoimuus kunnallisessapäätöksenteossa” –luentoa. Ilolla kiitän nykyteknologiaa, joka mahdollistaa tämänkin luennon seuraamisen Bambuserin kautta kotisohvalla. Ihana palvelu kerrassaan.

Avoimuuden aihe on taas varsin polttava, sillä viimeksi eilen aihe puhututti Keravan Vihreiden luottamushenkilöiden FB-sivulla. Olin kovaa vauhtia lähdössä konsernijaoston ensimmäiseen kokoukseen, siis varajäsenen roolissa. Oletin sen kummemmin kysymättä, että ensimmäisessä kokouksessa tehdään systeemit selväksi, ja siten siellä kuuluisi myös varojen olla. Selvisikin, ettei varajäsenillä ole kokoukseen asiaa edes hiljaisena kuuntelijana, jos varsinainen jäsen on paikalla. Olisihan se pitänyt tietää, jos olisi hallinto- ja johtosäännön opiskellut.

Suureen facebook-ääneen päivittelin tuota sulkeutuneisuutta, sillä yhteistyö tuntuisi monin verroin helpommalta, kun varajäsenkin olisi edes kerran nähnyt muita lautakuntalaisia, eikä vain vasta pakon edessä varsinaisen jäsenen ollessa poissa. Riemukseni kuulin, että kaupunkikehitysjaostossa olikin työ vastikään aloitettu Samuli Isolan johdolla yhteistuumin ja annettu alkuun koulutuspaketti koko porukalle varajäseniä myöten.

Tämä on taatusti askel kohti yhteistyökykyisempää kokoustelua, ja sitä toivon tulevienkin lautakuntien toiminnalta ehdottomasti lisää. Toimielin saa itse päättää, ketkä kokoukseen kutsutaan, joten mitään teoreettista estettä laajemmalle kokoustelulle ei ole. Palkkio toki maksetaan vain varsinaiselle osallistujalle ja voisihan kokoustarjoilutkin jättää ylimääräisille antamatta, jos lisäkuluja peljätään.

Mutta kauden alkuun kaikille yhteinen tilaisuus, ehdottomasti. Näin tutustutaan, sitoutetaan ja osallistetaan isompi porukka, sekä saadaan lisää keskustelua myös eri ryhmien välille. Sitä paitsi, jos junassa astuu jonkun varpaille, olisi kiva tietää, oliko kivusta voihkiva ihminen kenties juuri oman lautakunnan puheenjohtaja.

Pesän likausta

Tänään hiihtolenkillä jäin miettimään aiemmin aamulla postaamaani linkkiä Ylen eiliseen uutiseen Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtajan liiketoimista, joissa oli kilpailutettu työterveyshuolto henkilön omiin tiloihin. Mitään rikollista ei uskota tapahtuneen, mutta aihe uutisointiin ja asian tarkasteluun oli olemassa. Aiemmin päivällä en ollut kuitenkaan katsonut vaivan arvoiseksi linkittää uutista samaisen pitkän linjan kokoomuslaisen vuokraamista tiloista, joissa oli myyty seksiä. 

Jokin sai kellot soimaan, ja koska en privaattiprofiilissani puhu juuri politiikkaa, läpäisi kilpailutusuutinen poliitikkosivuni tähän asti henkilökohtaisiin asioihin menemättömyyden seulan. Halusin osittain laittaa tiedon eteenpäin, a) koska olen Keravalta, b) koska jaan ainakin ajoittain uutisen antisankarin, Eero Lehden, kanssa saman valtuuston penkit c) koska kaikkien vähänkin valveutuneiden ihmisten tulee tietää vallanpitäjien toimista. 

Kuitenkin jäin myöhemmin miettimään, onko juuri tämä turhaa loanheittoa. Pienimuotoista tosin, mutta oliko postaus tarpeen? Liittyikö se kyseisen henkilön puolueeseen ja ikuisen kyllästyttävään valta-asemaan kaupungissamme? Ja miksi ihmeessä pienessä kaupungissa ja samassa valtuustossa olevan täysin uuden poliittisen toimijan ja verrattain tuoreen keravalaisen kannattaisi edes nostaa asia esille? Etten nyt vaan potkisi itseäni nilkoille ja hankaloittaisi juuri alkanutta kunnan uusien luottamushenkilöiden välistä yhteistyötä. 

Vastauksen sain pakkasen paukkuessa ladulla. Latteaa kai on sanoa, mutta kyllä vain, ihmisten tulee saada tietää. Päätä ei ollut kukaan pölkyllä vaatimassa, mutta ihan puhtain paperein uutisista ei Lehden tule selvitä, sen verran sohjoa ympärillä on. Epäilemättä postaus sujui herkeämmin, kun kyseessä oli kokoomuslainen pohatta, eikä vihreä lastenystävä. Uskon kuitenkin, että rohkeutta vihreänkin toverin edesottamusten moittimiseen olisi. Sain nimittäin vastikään muun muassa olla julkisesti täysin eri planeetalla kuin se vihreä OAJ-aktiivi, joka kirein sanakääntein halusi vastustaa avointa oppimateriaalia. 

Kriittisyyttä ilman turhaa räksytystä, kyseenalaistamista ilman tahallista väärinymmärrystä, yhteisten asioiden edistämistä ilman härskiä oman edun tavoittelua. Ja omaakin pesää pitää pystyä likaamaan niin läheltä kuin kaukaa, jos politiikassa mielii säilyttää selkärankansa.

Uusi ehdokas vai vanha konkari?

Ainoa syy epäröidä ehdokkaaksi lähtöä oli epäusko siitä, että äänestäjiä kuntavaaleissa riittäisi sellaiselle, jonka elämänpiiri ei ole ainoastaan omassa kotikunnassa. Olen muuttanut Keravalle viisi vuotta sitten ja töitäkin teen pääosin Helsingissä. Vihreät veivät kuitenkin mukaansa ja pääsin pian aitiopaikalle ottamaan asioista selvää ja jopa vaikuttamaan. Ehdokkaaksi lähteminen oli kuin julkista ryhdistäytymistä sille sisäiselle päätökselle, että haluan tehdä kotikaupungille enemmän.

Päivällä osui silmään oivallinen uutinen uuden ja vanhan ehdokkaan valinnasta. On kenties selvää, että jos ehdokas on edellisellä kierroksella osoittanut hyvää työtä, voi valinta olla tälläkin kertaa sama. Tosin tilanteet ja ihmiset muuttuvat ja mikä tärkeintä, politiikassa on kyse yhteistyöstä. Vaikka kuinka hyvä poliitikko ei yksinään hyvää saa aikaan. Siis yhteistyötaitoja kysytään.

Nyt haastankin kaikki sopivaa ehdokasta miettivät punnitsemaan tarkoin, millaisilla tämän päivän yhteistyötaidoilla me kaikki potentiaaliset kymmenen hyvää ja kaunista lupaavat kuntavaaliehdokkaat olemme varustettuja. Tutustukaa kandidaatteihin, ja toki meidän arvoihimme ja vaaliohjelmiimme, kysykää meiltä mielipiteitä ja haastakaa, mutta ennen kaikkea: selvittäkää, miten suoraselkäisesti ja samalla joustavasti ehdokas luovii eri ihmisten kanssa hankalissakin tilanteissa, miten monipuolinen on hänen taustansa, aatteensa ja tukijoukkonsa, löytyykö tarvittaessa joustoa vai heilahtelevatko mielipiteet tuuliviirin lailla.

Vihreillä avoimuus on yksi tärkeimpiä teemoja. Enpä paremmasta tiedä. Kysy siis mitä vaan.