Kuumaa pedagogiikkaa

Päivään mahtui lasten leffatilaisuuden ja perhekyläilyn lisäksi muun muassa klo 6.30 aloitettu flaijereiden jako asemalla, erittäin antoisa keskustelu Keravan opettajakunnan tieto- ja viestintäteknologisesta osaamisesta ja koulutuksesta, sekä iltatilaisuus kaupunkirakentamisen ja –tapahtumien kehittämisestä.

Lounaskeskustelu KUUMA-kuntien tieto- ja viestintätekniikka opetuksen ja oppimisen tukena -kehittämishankkeen kuntakoordinaattorina Keravalla toimivan Mikko Sivusen kanssa oli lyömätön. Aika toki loppui auttamattomasti kesken, sillä keskustelu versosi niin vaihtoehtoisen ja heikkojen oppilaiden opetuksen kuin syvempien pedagogisten tavoitteiden välillä. Mikä on tulevaisuuden arjen taitojen tarve ja mihin opettajat ovat valmiita panostamaan tai omaa ainettaan ”uhraamaan”? Tarpeellista, keskitettyä ja ajantasaista koulutusta on, mutta suostuuko koulujohto maksamaan sijaiskulut? Ja jos rahaa sijaisiin ei liikene, jääkö koulutusta kaipaava opettaja  mieluummin kouluun hoitamaan perustehtävää? Nyt on isot asiat kyseessä, sillä museoina kouluja ei saisi enää pitää.

Vaalien alla muistetaan ensisijaisesti pieniä ja apua tarvitsevia, mutta en halua kenenkään unohtavan sitä faktaa, että meidän(kin) maamme tarvitsee hyvinvoinnin turvaamiseksi myös erilaisia ja laadukkaita osaajia. Opettajien koulutus ja kuntien panostus asiaan tulee olla koko koulutuspolun halkoma kokonaisuus. Edistyminen ei saa jäädä pelkästään harvojen ja itse asiaan vihkiytyneiden upeiksi projekteiksi, eikä toisaalta tieto- ja viestintäteknologian itsearvottamiseksi, vaan on elettävä ajassa. Jopa mieluummin vähän edellä sitä.

Mitä koulussa on?

Viikonloppu meni käännöstöiden, sukulaisten ja hääjuhlien parissa - ilman vaalityötä, mutta erityisesti vaaliakkuja lataillen. Tosin löysin itseni hääillalliselta uusien tuttavien keskeltä paasaamasta koulun tilasta, koulutuksen arvostuksesta ja sen muutoksesta. Kuulin lähes 40-vuotiaalta tutulta hänen saaneen ala-asteella kolme vuotta peräkkäin saman vasta lukionpenkiltä valmistuneen sijaisen opetusta. Siis huonosti ovat asiat olleet ennenkin, mutta se ei riitä vastaukseksi mihinkään.

Juuri äsken Radio Helsinkiä kuunnellessani havahduin juontajan tyrmistyneeseen naurahdantaan: "Juu, opettajistahan siellä koulussa varmaan kannattaakin säästää" ja tajusin, etteivät juuri kuulemani Vantaan säästötoimet opettajien sijaisuuksista enää edes herättäneet minussa suurempaa järkytystä. Tähän on totuttu, vai? Oppilaat saavat tiedon illalla, ettei tuntia eikä edes sairastuneen opettajan sijaista aamulla ole, ja iltapäivällä voidaan koulu taas lopettaa aikaisemmin, kun ope puuttuu edelleen.

Säästöjen aikana rahan kiristyksen kohteeksi joutuvat kaikki ja jokaisen oma tuntuu tärkeimmältä.  Ongelma ei kuitenkaan ole pelkästään hetkellinen säästö, joka hidastaa kehitystä vaan se, ettei säästämistä lopeteta. Tänä vuonna tarvitaan 10 miljoonan säästöt ja vuoden päästä huomataan, että tästähän selvittiin ja säästökuuri vaan jatkuu. Hei haloo, kolme vuotta epäpätevä opettaja ala-asteella tai kokonaiset koulupäivät ilman opettajaa. Lainatakseni radiotoimittajajan pöyristymistä ja palauttaakseni faktat mieleen: "Mitä koululla on tarjota, jos opettajaa ei ole?"

Skeittitoimia ja kieltenopetusta

Iloiseksi minut saa tänään Keski-Uusimaan uutisista mm. se, että lähelle Jokelaan syntynyt skeittipuisto sai alkunsa nuorisovaltuutetun aloitteesta. Todistetusti siis nuoretkin pääsevät asioihin vaikuttamaan ja erityisesti kuntatasolla vaikutuksista voi päästä nauttimaan nopeasti ja helposti.

Ennen mahdollista Keravan skeittipuistoa junaillaan siis itsemme Jokelaan. Miettimään jäin tänään sitäkin, olisiko kirjastomme edessä olevan altaan rapistuneisiin reunoihin olemassa skeittauksen kestävää materiaalia. Nythän ei toki tiedetä, onko reunoja edes varaa korjata. Jos korjaus kuitenkin luonnistuu, voisi materiaalin vaihdon turvin skeittikiellon sijaan harkita mahdollisuutta molempien säilyttämiseen: skeitata saa kirjaston luona ja allas säilyy ehjänä.

Lisäksi iloa tuotti uutinen nuorille maahanmuuttajille järjestettävistä kursseista, joissa opitaan muutakin kuin suomen kielioppia, esim. urheilulajeja ja digikuvausta. Tähän suuntaan juuri on mentävä. Mitä iloa maahanmuuttajalle on muuten muutamasta oikeakielisestä lauseesta, jos kytkökset valtakulttuuriin ja ympäristön ilmiöiden käsittäminen puuttuvat? Sitä paitsi toiminnallinen kieltenopetus olisi ehdottomasti hyvä juttu muillekin kieltenoppijoille.

Vaalikoneiden täyttöä

Eilen vietin opetuksetonta päivää koulusta vaalihommien parissa ja muun muassa täyttämällä eri vaalikoneiden kysymyksiä. Lähes koko päivä meni, vaikka vasta pääsin alkuun.

Kuten eräs istuva valtuutettukin Keski-Uusimaassa kommentoi: pelkkien numeeristen tietojen tarkastelu voi olla harhaanjohtavaa, sillä harvoin asiat ovat näin mustavalkoisia. Ehdokkaan todelliset ajatukset ja tiedot selviävät vasta kirjoitetuista kommenteista.

Omat selvitykset kysymyksiin veivät todella mukanaan. Itselle tärkeimmät ja läheisimmät asiat, kuten koulutus ja kasvatus, laittoivat herkästi jutun kulkemaan liiankin laveasti ja toisaalta itselle vieraampien seikkojen selvittely vaati aikaa ja vei lopulta vallan mukanaan.

Kaiken kaikkiaan hyvin laaditut vaalikoneet voivat olla myös ehdokkaille opettava ja kiinnostava keino päästä lähemmäs oman kunnan kiperiä kysymyksiä.