Useimmiten aika käy vähiin, eikä ehdi puoliakaan välttämättömistä hommista. Vaalihumu on huipussaan, työt eivät lopu koulusta koskaan ja yksityisuurastajanakin tulee päälle ajoittain ympäripyöreitä päiviä. Lisäksi viime viikko meni mahtavien lukiolaisten kanssa leirikoulussa Münchenissä. Upea reissu, mutta työteliäs sekin.
En siis reissultani ehtinyt mukaan Keravan Vihreiden vaalitelttamittelöön, jossa eilen kisailtiin saappaanheitoin saralla muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa. Onneksi ensi viikolla haastetaan kilpailijat naruhyppelyyn ja päästään lastenvaatekirpparitouhuun. Vaalipöhinä alkaa olla kuumaa puuhaa.
Olin siis tänään vihdoin tekemässä seuraavaa:
- avaamassa viimeistä vastaamatonta vaalikonetta
- suunnittelemassa omaa esitettä asemalle ja teltalle jaettavaksi
- keräämässä kirpparille lasten pieniä vaatteita
- laatimassa käsikirjoitusta vaalivideoon
- lukemassa kymmentä eri blogia, nettiartikkelia ja viime viikon Keski-Uusimaat
- leipomassa vaalikeksejä (löysin Saksasta ihan näköiseni muotin...)
- kirjoittamassa vastineita ties mihin suuntaan
Kaiken tämän ja purkamattoman matkalaukun edessä heräsin siihen, miksi vihreissä olen ja ehdokkaaksi asetuin. Kaikille hyvinvoiva, viihtyisä ja turvallinen elinympäristö ja elämä.
Siirsin kaiken listalta tuonnemmaksi, menin jumppaan, perheen kanssa saunaan, lasten kanssa iltasadun ääreen hassuttelemaan ja istuuduin punaviinilasin äärelle rakkaan mieheni seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti